Kyrönjoen vesistötaloussuunnitelma valmistui toukokuussa 1965. Siitä tuli sotastrategia, johon kaikki muut suunnitelmat nojasivat.

Kyrönjoen ensimmäinen tekojärvi, Liikapuro, rakennettiin 1966-68. Peräseinäjoen Kalajärven katselmukset olivat samaan aikaan jo käynnissä. Kurikasta löytyi paikka Pitkämön altaalle ja Seinäjoelta myöhemmin Kyrkösjärvelle. Seinäjoen oikaisu-uoman rakentaminen alkoi 1968.

Tulvat vauhdittivat jälleen jokijärjestelyjen etenemistä. Jo heinäkuun 1961 ja huhtikuun 1962 tulvat antoivat aiheen puhua Munakasta Suomen Venetsiana. Vuoden 1965 tulva oli vuosisadan kahdenneksitoista suurin ja vuoden 1966 iso paisunta peräti toiseksi suurin. Silti nytkin ratkaisevin vaikutus oli elokuun 1967 tuhoisalla kesätulvalla. Kesätulvat 1967 ovat maakunnallinen onnettomuus, josta kärsii koko talouselämä, otsikoi Vaasa-lehti. Maaseudun Tulevaisuuden mukaan puheet katastrofista ja suuronnettomuudesta eivät olleet liioiteltuja. Nämä tulvavahingot olivat samalla viimeiset, joista viljelijät saivat vielä kohtuullisen korvauksen – verotuksen kautta. Vuonna 1967 viljelijöitä verotettiin vielä pinta-alan mukaan. Seuraavana vuonna siirryttiin kirjapitoverotukseen, jossa ei voitu enää antaa verohelpotuksia tulvien takia, koska tulojen pienentyessä pienenivät verotkin. Tästä lähtien tulvakorvaukset olivat lähinnä osoitus myötätunnosta.

Myös tasavallan presidentti Urho Kekkonen kävi syyskuussa 1967 penkomassa Seinäjoen ja Lapuan latojen märkiä heiniä. ”Olen tutustunut tilanteeseen maakunnan tulva-alueella ja todennut, että tarkinkaan reportaasi ei voi antaa sivulliselle täyttä kuvaa todellisesta tilanteesta – se on itse nähtävä”, Kekkonen totesi maakunnan lehdissä. Presidentti lupasi valtiovallan tekevän kaikkensa, että tuhot voitaisiin korjata nyt ja välttää tulevaisuudessa. Hän arveli asian tulleen nyt esille niin painavalla tavalla, että se johtaa toimenpiteisiin, kun katastrofi on havahduttanut myös kansalaismielipiteen. Arviot Kekkosen käynnin merkityksestä vaihtelevat. Joidenkin mukaan juuri hän tuuppasi tulvatyöt vauhtiin, toisten mielestä hän vain sattui käymään paikalla sopivaan aikaan.