”Aivan kutsumustyönä sitä pidin, luottamustoimena enemmän kuin palkkatoimena”, muistaa Simo Vaismaa pitkää kauttaan Maataloustuottajain Etelä-Pohjanmaan liiton toiminnanjohtajana 1976−2000.

Vuonna 1942 syntynyt isokyröläinen valmistui Hyvinkään maatalousoppilaitoksesta vuonna 1968. Samana vuonna hän teki sukupolvenvaihdoksen isänsä kanssa. ”Oli jo valmiit navetan piirustuksetkin, kun syksyllä tuli auki talvikonsulentin paikka Maataloustuottajain Etelä-Pohjanmaan liitossa”, kertoo Vaismaa.

Tila hoidettiin sen jälkeenkin, mutta lehmistä luovuttiin, kun työ liitossa vei miehen mukanaan. Vaismaa arvelee, että hän olisi kehittänyt voimallisesti tilaansa, jos toiminnanjohtajan valinta olisi vuonna 1975 osunut johonkin toiseen. ”Mutta en kyllä kadukaan valintaa. Toiminnanjohtajan työ oli mielenkiintoinen, joskin se vei aikaakin. Olin töissä pyhät ja arjet, melkein kaiket viikot matkassa. Ei siinä paljon vapaata ollut. Vaimo hoiti tilaa sitäkin enemmän ja lastenhoitokin jäi hänelle.”

Asialleen omistautuneen Vaismaan toimenkuvasta tuli laaja ja venyvä. Hän vaali suhteita tuottajayhdistyksiin ja sidosryhmiin, piti verokursseja, kohensi liiton taloutta, johti maatalousjärjestöjen toimitalon rakentamista, kävi syntymäpäivillä ja hautajaisissa, laati viljelijöiden verovalituksia, kirjoitti sanomalehtiin ja otti muutenkin väkevästi kantaa.

Vaismaa piti sanomalehtiin kirjoittelua ilmaisena keinona muokata yleistä mielipidettä, yllyttää samanmielisiä vaikuttamaan kansanedustajaansa ja näyttää järjestön olevan ajan hermolla. Parhaimmillaan Vaismaa koki olleensa tupailloissa, joissa pääsi jututtamaan isäntiä ja emäntiä. ”Väkiä oli aina pirusti aina paikalla, huoneet täynnä. Sain ehkä mainetta kovana sanojana, kun sanoin ruman sanan sellaisena kuin se on.”

Tärkeitä asioita oli paljon: maapolitiikka, veropolitiikka, tulopolitiikka, tulvasuojelu, Metsä-Botnia ja niin edelleen. ”Vertaan maataloustuottajain järjestöjen toimintaa ay-liikkeeseen. Työntekijöiden tapaan talonpoikien pitää myydä itseään oman yrityksensä ja yhteistyön kautta. Vain markkinatalouteen vaikuttamalla voitiin saada oikea osuus talonpojille”, miettii Vaismaa edelleen.

Sitten tuli EU ja muutti kaiken. Eurostressistä tuli niin kova, että Vaismaa jäi 58-vuotiaana yksilölliselle varhaiseläkkeelle vuonna 2000, ainakin osittain EU-taudin takia. ”Kyllä minulla oli EU-stressi, kun jäin yksilölliselle varhaiseläkkeelle elokuussa 2000. Olin todennut, että EU:n maatalouspolitiikan hallitseminen ei ollut mahdollista kenellekään, eikä varsinkaan tällaiselle englannin kieltä taitamattomalle rasvanahkalle. Kun viitattiin Rooman sopimukseen sellaisena kuin se oli säädetty silloin ja muutettu tuolloin, oli aivan mahdotonta päästä asioista selvyyteen”, muistaa Vaismaa.

Suomen EU-jäsenyys harmittaa eläkeläistä edelleen, ja varsinkin yhteinen valuutta, josta ei ole ollut Suomelle kuin vahinkoa. Sen sijaan pitkää aikaansa Etelä-Pohjanmaan maataloustuottajien nokkamiehenä Vaismaa muistelee hyvällä. Vaikkapa Talonpojan kulttuuriviikkoa Kauhajoella 1983, suuren traktorimarssin organisoimista 1988 tai MTK:n viimeistä suurta liittokokousta Seinäjoella 1997.

”Talonpoikien oman osuustoiminnan edistäminen, maatalouspolitiikka yleisesti ja maapolitiikka erityisesti ovat olleet lähellä sydäntä, ne ovat rakkaita sektoreita, joihin olen yrittänyt paneutua”. sanoo Vaismaa.

Etelä-Pohjanmaan Agrologit hakivat Vaismaalle vuonna 1992 Suomen leijonan ritarikunnan ritarimerkin. Vuonna 1997 hän sai keskusliiton korkeimman tunnustuksen, MTK:n kunniamerkin

Raivaa! Haastattelussa Simo Vaismaa