Alahärmän Ekolan kylässä vuonna 1965 syntynyt Mauno Ylinen otti vastuun sukutilastaan jo 24-vuotiaana agronomina. Vain vuotta myöhemmin hän astui Alahärmän nuorten tuottajien johtokuntaan. Hän on vuonna 2018 yhä tällä tiellä, nyt MTK:n kolmanneksi ylimpänä päättäjänä.
”Jos joku olisi silloin sanonut, että luottamustehtävä vie näin paljon aikaa, en ikinä olisi lähtenyt”, myöntää Ylinen 51-vuotiaana. Tämä ei tarkoita, etteikö ajan uhraaminen olisi kannattanut, sillä itselle ja MTK:lle tärkeät asiat ovat edistyneet vuosien varrella.
Samaan aikaan on mennyt eteenpäin myös oma maatila. Aloitushetkellä viidentoista lehmän ja 20 hehtaarin maitotilan peltopinta-ala on viisinkertaistunut. Vuonna 1999, kun perhe vaati enemmän aikaa, vaihdettiin tuotantosuunta lihakarjaksi. Vuonna 2015 suunta vaihtui jälleen, nyt erikoiskasvitilaksi. Muutos on seuraajaksi tähtäävän esikoisen mieltymysten mukainen, mutta myös paluuta juurille. Ylinen aloitti viljelijän uransa 15-vuotiaana viljelemällä perunaa, porkkanaa ja lanttua. Tällä hetkellä tilalla viljellään sokerijuurikasta, perunaa ja kuminaa.

Mutta aikaa on aina riittänyt myös yhteisille asioille. ”Kyllä siinä on ollut aikamoiset ruuhkavuodet, joiden aikana lomitusjärjestelmä on ollut aivan ehdoton. Suuri kiitos kuuluu myös vaimolleni Eijalle ja koko perheelle, jotka ovat poissa ollessani vastanneet tilan ja arjen pyörittämisestä”, sanoo Ylinen. Monia järjestelyjä on vuosien varrella tehty, että luottamustehtävien hoito on ollut mahdollista.
Maataloustuottajien Etelä-Pohjanmaan liiton johtokunnassa aukeni paikka 27-vuotiaana nuorena tuottajana. Vauhti kasvoi vuonna 1995, kun Ylinen edusti kahden vuoden ajan nuoria MTK:n nuorten valiokunnassa. Vuoden 1996 hän oli valiokunnan puheenjohtaja ja osallistui muun muassa Euroopan nuorten tuottajien CEJA:n kansainvälisiin kokouksiin. Lisää vastuuta toivat MTK-Etelä-Pohjanmaan varapuheenjohtajuus 1997 ja puheenjohtajuus 2002−05. Varsinaisia kiihdyttäjiä olivat valinnat keskusliiton johtokuntaan 2006 ja etenkin keskusliiton toiseksi puheenjohtajaksi 2009.

 

 

”Toisen puheenjohtajan tehtävä on oikeastaan unelmahomma. Tässä on kaiken tiedon äärellä ja pääsee vaikuttamaan joka asiaan mihin haluaa, mutta ei tarvitse kiertää niin paljon tapahtumia kuin ykköspuheenjohtajan”, miettii Ylinen.
Näköalapaikalta on ollut helppo huomata, että MTK:n tehtäväkenttä on kasvanut, kun puolueet ovat jättäneet maaseudun yleispolitiikankin paljolti tuottajajärjestöille. ”Se on johtanut siihen, että luottamushenkilöiltä vaaditaan kovaa sitoutumista. Haluaisin silti pitää järjestön aktiivituottajien käsissä. Jos pitää tehdä valintoja, kannatan aina ratkaisuja, jotka suosivat aktiivituottajia ja jatkavia tuottajia.”
Eteläpohjalaisten mielipide kuuluu ja sen pitääkin kuulua MTK:n suurimpana liittona, sanoo Ylinen. ”Kun ajatellaan elinkeinon näkökulmasta, tämä maakunta on omaa luokkaansa, vahva, kasvava ja kehittyvä elintarvikealue, jolla on ihan omanlainen asenne.”
Maakunnan painoarvosta huolimatta nyrkin lyöminen pöytään ei ole Ylisen mielestä yleensä järkevä taktiikka. Hän on rakentavien ratkaisujen ja yksimielisen esiintymisen kannalla. Ilman sovittelutaitoa Ylinen ei istuisi ministeriön virkamiehiä vastapäätä, kun tukipolitiikasta neuvotellaan.
Tältä näköalapaikaltaan Mauno Ylinen pitää maaseudun tulevaisuutta loistavana. Näkymät perustuvat ennen kaikkea siihen, että maapallon kasvava väestö syö koko ajan. Kun siihen lisätään energiapolitiikan ja koko biotalouden mahdollisuudet, ei Ylinen epäröi luovuttaa tilaa jälkikasvulleen. ”Vertailu Keski-Euroopan hyviin olosuhteisiin voi ehkä hämätä, mutta kun katsotaan vähänkin kauemmas, ovat Suomen maatalouden mahdollisuudet todella valoisat. Pienet yksityiskohdat ja nykyinen monttu kehityksessä huolestuttavat. Mutta kun puhutaan suuresta kokonaisuudesta, tämän elinkeinon näkymät ovat aivan huikeat.”