Paine meijeritoimintojen keskittämiseksi Etelä-Pohjanmaalla alkoi kasvaa 1940-luvun lopulla.
Etelä-Pohjanmaan Maataloustuottajat ja Etelä-Pohjanmaan Meijeriliitto esittivät yhteinen suunnitelman joulukuussa 1949. Ajatus keskittämisestä sai ymmärrystä ja pehmitti maaperää, mutta ei johtanut käytännön toimiin.
Ajatus maakunnallisesta meijeristä sai uutta pontta 1950-luvun puolivälissä. Etelä-Pohjanmaan oli vielä tuolloin jälkeenjäänyt maakunta meijereiden kehittämisessä, totesi Maitojalosteen historiikin vuonna 2002 kirjoittanut Martti Pänkälä. Maakunnan 26 000 karjatilaa palvelivat 70 meijeriä, joiden keskikoko oli maan keskiarvoa pienempi. ”Toisaalta myös pitäjä- ja jopa kylähenki olivat niin vahvoja, ettei omista haluttu luopua. Seinäjokikin oli vielä kovin heiveröinen maakuntakeskuksena”, pohti Pänkälä.
Syksyllä 1955 Maataloustuottajain Etelä-Pohjanmaan liitto nosti kissan pöydälle ja esitti toimenpiteitä voivaraston ja maitopulveritehtaan perustamiseksi Seinäjoelle. Liitto kehitti ajatusta jälleen yhdessä Etelä-Pohjanmaan Meijeriliiton kanssa. Kun tuottajaliitto kysyi asiasta jäsenmeijereidensä kantaa, oli vastaus myönteinen. Tämän jälkeen Valio rauhoitti kuitenkin tilannetta tekemällä päätöksen maksaa voirahtia Seinäjoelta saakka. Liitto katsoi voivarastokysymyksen ratkenneen myönteisesti, mutta jatkoi maitopulveritehtaan ajamista.
Vuonna 1956 Etelä-Pohjanmaalla perustettiin laajapohjainen toimikunta valmistelemaan maitopulveritehdasta. Into tehtaan perustamiseksi kasvoi niin paljon, että Seinäjoen lisäksi myös Kauhava ja Kauhajoki ilmoittivat halukkuutensa tehtaan kotipaikaksi. Toimikunnan sihteeriksi valittu tuottajaliiton toiminnanjohtaja Alfred Äijö ehdotti jo uuden yhtiön perustamista ja osakemerkintää, mutta muut halusivat lisäselvityksiä. Selvitykset kertoivat, että pelkkä maitojauhotehdas ei kannattaisi, vaan sen rinnalle tarvittaisiin juustola tai voitehdas. ”Ensiksi mainittu oli Valion johdon epäsuosiossa, koska juuston markkinatilanne oli erittäin huono. Voitehdas taas olisi edellyttänyt jäsenmeijereiden pääjalostussuunnan lopettamista kokonaan tai osaksi, mikä oli ongelmallista”, totesi Maitojalosteen ensimmäisen historiikin kirjoittaja Kari Hokkanen.
Seuraavaksi maakunnallisen maitotehtaan etenemisen katkaisi vuonna 1958 Valion ilmoitus siitä, että suurempia heramääriä ei tuotaisi maakuntaan sen ulkopuolelta. Tämän jälkeen maitopulveritehdas ja juustola olivat toistaiseksi pois laskuista. Jäljelle jäi kuitenkin tarve keskittää maakunnan meijereiden tärkeimmän artikkelin, voin tuotantoa.
Haave eteläpohjalaisesta maitotehtaasta alkoi toteutua 1960-luvun alussa. Edes prosessin lopputaival ei ollut helppo, sillä Maataloustuottajain Keskusliitto asettui vielä vuoden 1960 periaatepäätöksessään vastustamaan juuri sellaista toisen asteen meijeriä, jota Etelä-Pohjanmaalla nyt ryhdyttiin rakentamaan.
Eteläpohjaiset hakivat mallia Ruotsista, jossa muun muassa Maataloustuottajain Etelä-Pohjanmaan liiton puheenjohtaja E.M. Tarkkanen vieraili usein. Ratkaisevaksi osoittautui matka, jonka Tarkkanen teki kesällä 1959 Itä-Göötanmaalle Götenen kirnuamiskeskukseen. Tarkkanen sai kuulla, että meijereiden omistamassa osuuskunnassa tuotteiden laatu oli parantunut selvästi ja viljelijät saivat maidostaan myös aikaisempaa paremman korvauksen.
Niinpä Götenen kirnuamiskeskukseen lähetettiin lisää tutustujia vuosina 1960−61. Hanke sai vauhtia kokouksessa, joka pidettiin marraskuussa 1961 Seinäjoen Maakuntatalolla. Myös Valion oli vähitellen suostuttava eteläpohjalaisten ajamaan malliin, joka johti suurempaan yksikköön, mutta piti itsenäiset meijerit ohjaksissa omistajina. Toukokuussa 1962 jo 42 osuusmeijeriä 54:stä oli päättänyt liittyä tulevaan osuuskuntaan. Erkki Kriikku kävi pehmittämässä asenteita jokaisessa kokouksessa. ”Jälkeenpäin arvioiden minkään eteläpohjalaisen yrityksen perustamiseksi ei ole tehty niin lujasti töitä kuin mitä jouduttiin tekemään oman voitehtaan saamiseksi ja päiden kääntämiseksi vanhasta paikallismeijereiden kaudesta kohtaamaan uutta aikaan”, arvioi Martti Pänkälä Maitojalosteen historiikissa.
Toisen asteen meijeriosuuskunta perustettiin 21.5.1961 Seinäjoella Itikan kokoushuoneessa. Nimikilpailun ehdotuksista Maitojaloste katsottiin parhaaksi. Tehtaan kotipaikasta kilpailivat Seinäjoki ja Nurmo, joista edellinen voitti vuonna 1963 kisan äänin 23−10. Sopiva tontti löytyi Alakylästä. Maitojalosteen toiminta alkoi tällä paikalla vuonna 1965. Vihkiäisjuhlassa presidentti Urho Kekkonen kiitteli eteläpohjalaisia siitä, että he olivat rakentaneet laitoksensa aivan uudenlaisen ja ennen kokemattoman hallintomuodon pohjalle.
Maitojaloste on perustamisensa jälkeen kasvanut ja kokenut lukuisia muutoksia, mutta se on koko ajan ollut yksi maan keskeisistä maitotehtaista. Vuosina 1989−91 Maitojaloste muuttui ensimmäisen asteen osuuskunnaksi, kun 21 jäsenmeijeriä sulautui siihen. Vuonna 1991 Maitojaloste ja neljä muuta pohjoista meijeriä sulautuivat Norrmilk Oy:ksi, joka puolestaan fuusioitui Valioon vuonna 1994. Maitojalosteen nimi säilyi maidonhankinnasta vastaavassa Osuuskunta Maitojalosteessa, kunnes sekin sulautui laajempaan Osuuskunta Maito-Suomeen. Vuonna 2017 Maito-Suomen maidonhankinta-alueeseen kuuluu 62 kuntaa Etelä-Pohjanmaalla, Keski-Suomessa, Pohjois-Hämeessä, Etelä-Savossa ja ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Maidontuottajia oli noin 1 400. Kotipaikka on Jyväskylä ja hallintopaikka Seinäjoki.

KUVA: Maitojaloste 1965 (Seinäjoen kaupunginkirjaston maakuntakokoelma)
Kauan kaivattu maakunnallinen meijeri rakentui Seinäjoen Alakylään vuonna 1965. Maitojalosteen rakentamista kuvasi Kalevi A. Mäkinen.

VIDEO luvassa vuodelta 1965!