Itikka osuuskunta on aina ollut lähellä Maataloustuottajain Etelä-Pohjanmaan liiton sydäntä. Yhteys on luonnollinen, onhan kyseessä saman toimialueen lihantuotantoa hallitseva pellervolainen hankintayhtiö. Aivan poikkeuksellinen on kuitenkin suhde siihen Seinäjoelta ja Nurmosta johdettuun kehitykseen, joka johti Atria Yhtymä Oy:hyn ja liha-alan perinteisen rakenteiden mullistukseen.
Itikan toimitusjohtaja on tavannut itseoikeutetusti esittää Maataloustuottajain liiton kevät- ja syyskokouksissa katsauksen liha-alan näkymiin. Toimitusjohtaja Gustav Sandelin vaikutti myös liiton johtokunnassa vuodet 1964−76. Hänen jälkeensä vankin lenkki Itikan ja MTK-Etelä-Pohjanmaan välillä oli nurmolainen sikatilallinen Reino Penttilä, joka istui Itikan hallintoneuvostossa 1966−2005 ja MTK-Etelä-Pohjanmaan johtokunnassa 1977-96. Edellisen puheenjohtaja Penttilä toimi 1982-2005 ja jälkimmäisen 1991−96. Vuonna 1983 Penttilä valittiin TLK:n hallintoneuvostoon ja myös sen puheenjohtajaksi 1988. Kaiken lisäksi Penttilä johti myös lihan tuotantoyhtiöiden eli Itikka-Lihapolar Oy:n, Atria Oy:n ja Atria Yhtymä Oy:n hallituksia niiden voimakkaan kehityksen vuosina 1991−2005. Harvoin on näin paljon maatilatalouden luottamusmiesvaltaa keskittynyt yhdelle henkilölle kuin Reino Penttilälle. Hän myös käytti valtaansa vaikuttamalla keskeisesti siihen, että Etelä-Pohjanmaa selvisi liha-alan suuresta murroksesta voittajana ja että Maataloustuottajain Etelä-Pohjanmaan liitto oli tämän muutosprosessin tukena.
Muutoksen toinen keskeinen vaikuttaja oli Seppo Paatelainen. Hän aloitti Itikka osuuskunnan toimitusjohtajana 1987, muutti tuotantotoiminnan osakeyhtiöksi 1988 ja vei sen saman tien pörssiin. Vuonna 1990 pohjalainen Itikka Oy ja savolainen Lihapolar Oy yhdistyivät Itikka-Lihapolar Oy:ksi. Samana vuonna samat muutosvoimat kaatoivat liha-alan markkinoita hallinneen Tuottajain Lihakeskuskunta TLK:n.
TLK:n lakkauttaminen maaliskuussa 1990 oli ratkaisevin yksittäinen askel Suomen lihateollisuuden uudistumisen tiellä. Paatelainen tiesi, miten suuresta asiasta oli kyse. ”TLK:n kaataminen oli hirmuinen asia, koska se ulottui MTK:hon, jossa Heikki Haavisto koki hallitsevansa kenttää. MTK:lle oli suuri katastrofi, kun se kyky ohjata tapahtumia loppui. Sillä ei ollut enää otetta yksittäisiin firmoihin”, Paatelainen kuvasi muutosta.
Maataloustuottajain Etelä-Pohjanmaan liitolle vanhojen rakenteiden ryskyminen oli helpompi kestää, sillä 55-vuotiaan TLK:n kaatuminen tiesi samalla maakuntien voittoa Helsingistä, markkinoiden voittoa hallinnosta ja vapaan kilpailun voittoa reviirirajoista. Etelä-Pohjanmaa oli voittaneella puolella.
Tämän jälkeen edessä olivat suuret saneeraukset, Nurmon lihakylän kasvattaminen ja valmistautuminen EU:n yhteismarkkinoihin.
Koko operaatio sisälsi niin monta majesteettirikosta osuusteurastamojen perinteisestä näkökulmasta, että se ei olisi ollut mahdollista ilman voimakaksikkoa Paatelainen-Penttilä. Vuorineuvos Seppo Paatelainen oli nopeakäänteinen näkijä ja tekijä, maanviljelysneuvos Reino Penttilä muutosten järkähtämätön takuumies sekä lihayhtiössä että Maataloustuottajain Etelä-Pohjanmaan liitossa. Heidän toimintansa tuloksena Suomen liha-alan tulevaisuudesta päätetään Seinäjoella eikä maan rajojen ulkopuolella.
”Ellei tässä muutoksessa ole mukana, kaatuu kyllä varmasti. Se on ainut olemassa oleva totuus. Muutos ei meitä kysele. Se vaan menöö omaa menoansa”, totesi Reino Penttilä Lihantuottaja-lehdessä vuonna 1991. Hänkään ei tuolloin voinut arvata, miten suuret muutosten vuodet olivat vielä edessä.
Maataloustuottajain Etelä-Pohjanmaan liitossa Paatelaisen ja Penttilän vauhti hieman hirvitti ja aiheutti kulissien takana keskusteluakin, sillä muutokset tiesivät lihatalouden perinteisen yhteistyön muuttumista. Paatelainen oli kuitenkin määrätietoinen ja perusteli pääoman tarvetta niin suureksi, että uudistuksiin oli mentävä.
Elintarviketalouden avautuminen vuonna 1995 suojatulta kansalliselta kentältä EU:n markkinoille oli jännittävä hetki Atria-Yhtymälle. Jo pari vuotta oli puhuttu rajalla odottavista tanskalaisista liharekoista ja lihalaivoista.
Lihatuotteiden hinnat laskivatkin vuoden EU-liitoksen myötä melkein viidenneksellä, mikä lähes puolitti Atrian tuloksen. Toisaalta hintojen lasku johti kulutuksen kasvuun ja parempaan laatuun. Leivälle laitettiin lauantaimakkaran sijasta kinkkua. Atrian hyvää mainetta kasvatti myös kotimaisen lihan nimiin vannominen, etenkin kun rajojen avaaminen toi eläintautien vaarat näkyviin.
Atria pystyi EU-ajan alkaessa kasvattamaan sekä liikevaihtoaan että markkinaosuuttaan. Yksi valtti oli vankkana pysynyt sidos lihan hankintaan. Kaikilla suurilla lihanvalmistajilla oli omakohtainen intressi käyttää kotimaista lihaa. Kun alkutuotannon toiminta pystyttiin turvaamaan kansallisella tuella, ei ulkomaisilla liharekoilla ollut suurta houkutusta tulla Suomeen.