Laihialainen maanviljelysneuvos E.M. Tarkkanen (1886−1967) on istunut Maataloustuottajain Etelä-Pohjanmaan liiton johtokunnassa pidempään kuin kukaan muu, peräti 39 vuoden ajan, vuodet 1923−61. Tästä viimeiset 17 vuotta hän oli johtokunnan puheenjohtaja.

Ennen painavinta järjestökauttaan Tarkkanen teki pitkän ja näkyvän uran eduskunnassa, jossa hän oli Maalaisliiton näkyvä edustaja 1922−44 ja 1951-53. Oikeistohenkinen Tarkkanen profiloitui 1920-luvulla aitosuomalaisuuden asianajajana. Vuonna 1932 hänen vaikutusvaltansa kasvoi Maalaisliiton eduskuntaryhmän puheenjohtajana ja Kyösti Kallion oikeana kätenä. Sotavuosina hän oli tärkeässä asemassa sekä puolueessaan että eduskunnan varapuhemiehenä. Sodan jälkeen Tarkkanen joutui vetäytymään valtakunnan politiikasta, kun uuden ulkopolitiikan johtajat halusivat puhdistaa eduskunnan sota-ajan johtajistosta.

Tässä vaiheessa, vuonna 1945, Tarkkanen valittiin Maataloustuottajain Etelä-Pohjanmaan liiton ylimmän päättäjän paikalle, johtokunnan puheenjohtajaksi. Paluu eduskuntaan 1951 jäi lyhytaikaiseksi, sen sijaan Maataloustuottajain liiton luottamustehtävässä hän jatkoi vuoteen 1961 asti.

Kansallisbibliografiassa Tarkkasta kuvataan nuorisoseura-aatteen elähdyttämäksi maatalousmieheksi, raittiusmieheksi ja osuustoimintamieheksi, jonka suurin mielenkiinto kohdistui maatalouselinkeinojen ja yleensä maaseudun kehittämiseen.

Tarkkanen vaikutti Maataloustuottajain Etelä-Pohjanmaan liiton lisäksi muun muassa Valion, Itikan, Tuottajain Lihakeskuskunnan ja Pellervo-seuran ylimmissä elimissä, Valiossa ja TLK:ssa myös puheenjohtajana.

Tarkkanen ei pitänyt itseään taistelijana, vaan enemmän tasoittajana ja sovittelijana. Kunnallisneuvoksen arvonimen hän sai 1936 ja maanviljelysneuvoksen arvonimen 1955.