Agronomi Asko Peltola Lapuan Tiistenjoelta on 101-prosenttisen maahenkinen, sukunimeään myöten, syntynytkin Valion päivänä vuonna 1957.
Agronomin oppinsa hän kävi hakemassa 1980-luvun alkupuolella Helsingin Viikistä ja Yhdysvaltain Michiganista. Jo opintojen aikana Peltola osti isänsä ja setänsä yhteensä 23 hehtaarin tilat. Samaan aikaan alkoi järjestöura Tiistenjoen tuottajayhdistyksessä, aluksi sihteerinä ja ennen pitkää puheenjohtajana.
Näkyvä osallistuminen nosti päätään 1980-luvun puolivälissä, kun nuori viljelijä julkaisi Ilkassa ja Maaseudun Tulevaisuudessa vastalauseen Hankkijan sanelupolitiikasta. ”Siihen aikaan osuustoiminta oli tabu, jota ei saanut arvostella. Mutta en pitänyt hintojen laskemisesta yksipuolisella päätöksellä.”
Peltola ehti jo miettiä, maksoiko kannanotto hänen hakemansa työpaikan Maataloustuottajain Etelä-Pohjanmaan liitossa. Ei maksanut, sillä Peltola valittiin hoitamaan talvikonsulentin tehtäviä vuosiksi 1986−89. ”Siihen aikaan keskityttiin puolustamaan maataloustulolakia. Euroopan yhdentymisestä ei ollut vielä ajatustakaan”, muistaa Peltola.
Lumimiehen työputki katkesi vuoden jatko-opintoihin Michigan State Universityssa. Sen jälkeen Peltola palasi tilanpitoon ja siirtyi kokonaan luomuviljelyyn. ”Näin luomun kestävän viljelytavan etsimisenä ja kysyntään vastaamisena. Olin kyllä pitkään omituisten otusten kerhossa ja sain viherpiipertäjän leiman, mutta vähitellen luomu on laajemminkin hyväksytty.”

Vuonna 1992 Peltola pääsi näköalapaikalle MTK:n johtokuntaan ensimmäisenä nuorten tuottajain edustajana. Pesti ajoittui Suomen EU-jäsenyyttä edeltäville mielenkiintoisille vuosille 1992−94. Tuona aikana puheenjohtaja vaihtui Heikki Haavistosta Esa Härmäläksi, joka ajoi EU-jäsenyyttä, mutta ei saanut johtokunnan enemmistöä mukaansa. ”Joskus oli aika kuumakin tunnelma. Katsoin muiden tapaan, että EU:n kelkkaan meno ei ole suomalaisen talonpojan puolustamista. Vertailin, mitä Yhdysvalloissa oli tapahtunut, eikä se tie tuntunut hyvältä.”
Peltola nähtiin oikeaksi mieheksi johdattamaan eteläpohjalaisia tuottajia EU:n aikana. MTK-Etelä-Pohjanmaan johtokunnan paikka avautui 1995 ja kolmivuotinen puheenjohtajuus 1997. ”Se oli suruaikaa ja uuden rakentamisen aikaa. Piti vain päästä EU-ratkaisun yli ja lähteä siitä, että elämä jatkuu.”

Peltola kertoo nostavansa hattua aktiivisille toimijoille, kuten ProAgrialle ja Sakari Ängeslevälle, jotka jaksoivat innostaa tuottajia uusiin investointeihin. MTK-Etelä-Pohjanmaan rooli oli vähän toinen. Se puolusti myös pienempiä jäseniään, jotka eivät pystyneet kasvamaan, mutta joita ei silti saanut pudottaa kelkasta.
Peltolan puheenjohtajakauden suuri kysymys oli maan jakautuminen 141-tuen mukaisesti etelään ja pohjoiseen. Jakolinja aiheutti ison särön myös MTK:ssa, mutta järjestö kesti paineet.
Vuosituhannen vaihteessa Peltola luopui omasta aloitteestaan puheenjohtajan tehtävästä ja aloitti taas uuden vaiheen. Väitöskirja valmistui vuonna 2000. Seuraavana vuonna alkoi työ Seinäjoen ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystoiminnan vetäjänä. Ja syksystä 2006 lähtien Asko Peltola on toiminut Etelä-Pohjanmaan maakuntajohtajana.
MTK:sta heitettiin koukkua vielä 2009, kun Peltolan nimi nostettiin keskusliiton puheenjohtajaspekulaatioihin. Nostetta olisi ollut, mutta Peltola päätti pysyä Etelä-Pohjanmaalla elintarvikemaakuntansa kehittäjänä ja Tiisten luomutilallisena. ”Haluan asua maaseudulla joka tapauksessa, enkä viihdy kaupungeissa. Tämä on etuoikeutettu asema, josta tunnen kiitollisuutta”, sanoo Peltola.