Yläkuva: Seinäjoen viljavaraston siilojen määrää kasvatettiin moneen kertaan. Tässä tehdään vuoden 1964 laajennusta. (Seinäjoen kaupunginkirjaston maakuntakokoelma)

Tuottajaliiton teki jo vuonna 1929 ensimmäisen esityksen viljavaraston saamiseksi Etelä-Pohjanmaalle. Valtion viljavaraston johto hylkäsi esityksen, mutta se uusittiin siitä lähtien joka vuosi, usein kansanedustajien tukemana. Eteläpohjalaisten itsepintaisuus huomattiin ja se alkoi vähitellen pehmittää päättäjiä.

Kun maailmanpoliittinen tilanne kiristyi vuonna 1936, liittyi Taloudellinen puolustusneuvosto uutta viljavarastoa vaativaan rintamaan. Eteläpohjalaiset hyödynsivät sotatalouden intressit ja esittivät elokuussa 1936 toiveensa suoraan puolustusministeriölle. Päätös Valtion viljavaraston ensimmäisten omien varastojen rakentamisesta tehtiin vuonna 1937. Sen mukaan ensimmäisenä rakennetaan eteläpohjalaisten viljavarasto Seinäjoelle.

Etelä-Pohjanmaan Maataloustuottajain liiton vuosikymmenen mittainen toive Valtion viljavaraston saamisesta omaan maakuntaan toteutui vuosina 1937−38. Viljavaraston perustaminen vaikutti vahvasti myös liiton omaan toimintaan, sillä vuodesta 1924 lähtien liiton piirisihteerinä toiminut Niilo Harja siirtyi vuonna 1938 viljavaraston päälliköksi.

Seinäjoen viljavarasto oli ensimmäinen uusi viljavarasto, jonka vuonna 1928 perustettu Valtion viljavarasto rakennutti. Se oli myös ensimmäisiä uudenaikaisia pystysiiloja ja funktionalismin tyylipuhdas edustaja, josta tuli myöhempien viljasiilojen prototyyppi. Suunnittelusta vastasivat rakennushallituksen insinööri Kalle Elo ja arkkitehti Väinö Vähäkallio.

Viljavarastoa varten tehtiin pistoraide Seinäjoen ratapihan eteläpuolelle, Kapernaumin teollisuusalueelle. Seinäjoen viljavaraston ensimmäisissä siiloissa oli tilaa 6 000 tonnille. Etelä-Pohjanmaan Maataloustuottajain liitto teki esityksen viljavaraston laajentamisesta jo heinäkuussa 1939. Varastotilan todettiin heti jääneen liian pieneksi ja sitä voitaisiin vähin kustannuksin laajentaa kalliopohjalle. Niilo Harja, E. Alajoki ja E.M. Tarkkanen valittiin ajamaan asiaa eteenpäin. He kävivät elokuussa maatalousministeriössä ja valtiovarainministeriöissä, jotka näyttivät saman tien vihreää valoa. Laajennustyöt aloitettiin syksyllä 1939 ja ne valmistuivat vuodenvaihteessa.

Seinäjoen viljavaraston arvo kasvoi talvi- ja jatkosodan säännöstelyn aikana. Valtion viljavaraston Helsingin toimisto evakuoitiin Seinäjoelle heti talvisodan alkamispäivänä 30.11.1939. Varastonhoitajan apulaisen huoneesta tehtiin väliaikainen pääkonttori. Tammikuussa 1940 pääkonttori siirrettiin Seinäjoelta Tampereelle ja kohta edelleen Hattulaan. Seinäjoen viljavaraston seinään osui lentopommi 3.2.1940, jolloin parisataa tonnia ruista valui maahan. Suuri osa rukiista saatiin kuitenkin pakkassäässä pelastettua.

Kaikkien 1940−, 1960− ja 1980−luvun laajennusten jälkeen Seinäjoen viljavaraston kapasiteetti nousi 49 000 tonniin. Suomen liityttyä EU:hun vuonna 1995 Valtion viljavarasto pilkottiin ja lakkautettiin. Seinäjoen viljavarasto kuuluu edelleen valtion omistamalle Suomen Viljava Oy:lle.

Tärkein lähde: Aaro Jalas: Kansallinen vilja