Vuosina 1929−34 järjesteltiin Kyrönjoen suistoa ja alaosaa. Koko 1930-luvun ajan oli työn alla Ylistaron Hanhikosken ympäristö. Nämä perkaukset myös helpottivat tulvatilannetta, mutta sen hintana vesi laski Ilmajoen Munakassa lähes kahdella metrillä.

Perkausten eteneminen vuosina 1930−34 herätti toiveita tulvien vähentämisestä. Vuonna 1930 uutta huolta aiheuttivat kuitenkin Alajärven tulvat, minkä vuoksi Etelä-Pohjanmaan Maataloustuottajain piiriliitto esitti myös Kurejoen perkaamista.

Vuonna 1931 lämmiteltiin jälleen ajatusta vesivoimaloiden kytkemisestä Kyrön- ja Lapuanjokien tulvajärjestelyihin. Piirihallitus kutsui koolle viljelijöiden ja voimaloiden yhteisen kokouksen ja toimikunnan, tavoitteena tarkempien toimenpiteiden suunnittelu.

Vuonna 1933 nostettiin esille Seinäjärven patoaminen Seinäjoen yläjuoksulla. Seinäjärven säännöstelyllä perusteltiin olevan merkittävä vaikutus vesivoimaloille ja uitolle Seinäjoen ja Kyrönjoen varrella. Kun mitään ei tapahtunut, perustelut uusittiin käytännössä samanlaisina vuonna 1937.

Vuoden 1934 kesä- ja heinäkuussa sattui poikkeuksellisia tulvia, joista aiheutui suuria vahinkoja varsinkin Seinäjoella, Ilmajoella, Jalasjärvellä ja Kauhajoella. Piiriliitto vetosi sekä kuntiin että valtiovaltaan korvausten saamiseksi.